Metsässä puhuvat puut – laulujen suomenkieliset käännökset
Earth Song
Sing, Be, Live, See.
This dark stormy hour,
The wind, it stirs.
The scorched earth
Cries out in vain:
O war and power,
You blind and blur,
The torn heart
Cries out in pain.
But music and singing
Have been my refuge,
And music and singing
Shall be my light.
A light of song
Shining Strong: Alleluia!
Through darkness, pain, and strife,
I’ll Sing, Be, Live, See…
Peace.
Maan laulu
Kään. Alexandra Wikström
Laula, ole, elä, näe.
Pimeänä, myrskyisenä hetkenä,
Tuuli ujeltaa
Poltettu maa
Parahtaa turhaan
Oi sota ja voima,
Sinä sokaiset ja hämärrät,
Revitty sydän
Parahtaa kivuissaan.
Mutta musiikki ja laulu
Ovat olleet turvapaikkani
Ja musiikki ja laulu
Ovat valoni.
Laulun valo
Loistaa vahvana: Halleluja!
Läpi pimeän, kivun ja vastoinkäymisten
Minä laulan, olen, elän, näen…
Rauha.
————————–
Intåg i Högsommarland
Nu står dörren till sommaren och gläntar.
Vägen dit är doft av konvaljer och av blå viol.
Och så tåligt på sommaren vi väntar.
Hör vår sommarsång hur den stämmer in med vår fiol.
Liten fågel härmas av en silverflöjt.
Vågorna suckar med i tonerna så förnöjt.
Se åt solen och tänk dig gå på solvarm strand.
Alla så längtar vi till Högsommarland.
Kesän maahan
Kään. Heidi Kangasniemi
Nyt ovi on aukeamassa kesään.
Tiellä tuoksuvat kielot ja siniorvokit.
Ja niin kärsivällisinä odotamme kesää.
Kuule kesälauluamme, kuinka se soi kera viulujen.
Kuule pikkulintua hopeahuilun liverryksessä.
Ja aaltojen huokaamista onnellisin sävyin.
Katso aurinkoa ja kuvittele itsesi lämpimän paahteiselle rannalle.
Me kaipaamme niin unelmiemme kesämaata.
————————–
Så skimrande var aldrig havet
Så skimrande var aldrig havet
Och stranden aldrig så befriande
Fälten ängarna och träden aldrig så vackra
Och blommorna aldrig så ljuvligt doftande
Som när du gick vid min sida
Mot solnedgången aftonen den underbara
Då dina lockar dolde mig för världen
Medan du dränkte alla mina sorger
Älskling
I din första kyss
Meri ei ole koskaan kimmeltänyt niin
Kään. Heidi Kangasniemi
Meri ei ole koskaan kimmeltänyt niin
Eikä ranta ole koskaan tuonut sellaista vapaudentuntua
Pellot, niityt ja puut eivät koskaan ole olleet yhtä kauniita
Eikä kukkien tuoksu yhtä suloinen
Kuin silloin, kun kävelit rinnallani
Kohti satumaista auringonlaskua
Sitten kiharasi kätkivät minut maailmalta
Kun hukutit kaikki suruni
Rakkaani
Ensisuudelmallasi
————————–
Näcken
Där bodde en herreman på Södervalla ö
Han hade tre döttrar och sälla voro det
Med all ära
Den ena hon var däjelig den andra hon var grann
Den tredje försvor sig att aldrig taga man
Med all ära
Näcken han kläder sig i herrekläder grann
Han ilade till jungfrun en söndagsmorgon fram
Med all ära
Sen körde han den jungfrun över bäckar och språng
Så hela jorden rämnade och hällebergen sprang
“Och hören i min herre och kören ej så hårt!
Fast tömmen är av silke, ja, det gör mig så svårt”
Med all ära
Sen körde han den jungfrun över kyrkogården lång
Han körde den jungfrun för allra sista gång
Med all ära
Näkki
Kään. Alexandra Wikström
Södervallan saarella asusti mies
Hänellä oli kolme miellyttävää tytärtä
Minä vannon
Ensimmäinen oli ihana, toinen komea
Kolmas vannoi ettei ikinä ota itselleen miestä
Minä vannon
Näkki hän pukeutuu herrasmiehen komeisiin vaatteisiin
Hän ryhtyy neitoa liehittelemään
Minä vannon
Sitten ajoi hän neidon kanssa yli purojen ja loikkasi
Niin että maa tärisi ja kalliot murtuivat
“Kuule minua herra, älä aja niin lujaa
Vaikka suitset ovat silkkiä on oloni epämukava”
Minä vannon
Sitten ajoi hän neidon yli kirkkomaan
Hän ajoi neidon viimeistä kertaa
Minä vannon